Muistolauseita

Hautaustilaisuudessa on tapana kunnioittaa vainajan muistoa laskemalla kukkalaitteet ja seppeleet arkun läheisyyteen siihen varattuna aikana. Kukkalaitteen muistosanat kirjoitetaan korttiin. Kukkalaitteen voi laskea myös ilman korttia hiljentymällä hetkeksi sen jälkeen kun kukkalaite on asetettu arkun läheisyyteen.
Kukkalaitteen muistosanat jaetaan kahteen osaan;

omistusosaan:
Matti Meikäläistä muistaen
Pekka ja Pirjo perheineen

ja muistolauseosaan:
Jokainen päivä on yhtä lähellä ikuisuutta.
Kukkalaite voidaan laskea myös pelkästään omistusosalla varustettuna.

Kukkalaitteen omistusosia:

  • Kiitos äiti (isä) suuresta rakkaudestasi
  • Kiitollisena äidille (isälle)
  • Kaivaten sinua äiti (isä)
  • Rakkaudella äidille (isälle)
  • Äitiä (isää) muistaen
  • Äidin (isän) muistolle
  • Suurella rakkaudella
  • Muistosi säilyy aina
  • Olet aina sydämessäni
  • Rakastettu, kaivattu
  • Kiitollisuudella muistaen
  • Syvästi kaivatenJälleennäkemisen toivossa
  • Lepää Herrasi huomassa
  • Lepää rauhassa
  • Jumalan rauhaa
  • Rauhaisaa lepoa
  • Hyvälle naapurille
  • Muistoa kunnioittaen
  • Rakkaudella muistaen
  • Kiitollisuudella muistaen
  • Sanomattomasti kaivaten
  • Lämmöllä muistaen
  • Muistoasi siunaten
  • Kiittäen ja kaivaten
  • Valoisaa muistoasi siunaten
  • Kiittäen ystävyydestäsi
  • Kiitollisuudella ja kaipauksella

Muistolauseita:

  1. Aamun koitosta iltaruskoon kulkija elämän taivaltaa. Määränpäähän saapuessaan uneen rauhaisaan vaipua saa.
  2. Aikamme on lyhyt, syttyvä, sammuva kuin liekki.
  3. Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin…
  4. Auta meitä Herra, meidän Jumalamme, sillä Sinuun me turvaudumme.
  5. Ei häntä, jolta tähdet radan saa, voi ihmisajatukset taivuttaa. Saima Harmaja
  6. Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa, se on ihmisen ihana oikeus taipaleensa tehtyä nukahtaa.
  7. Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi. Aila Meriluoto
  8. Ei pelkoa taivaassa, vain rauha ja ikuisuus.
  9. Elämän ja armon olet sinä minulle suonut. Job 10:12
  10. Elämän kirjaa merkitty on kuoleman hetki ja syntymän. Älä pelkää, ihminen, kuolemaa – se yhä jatkuvaan elämään vie.
  11. Elo mainen kun iltaan raukes, oli tyyntä ja rauhaista niin. Joku portti vain hiljaa aukes ja se iäksi suljettiin.
  12. Enää takas tahdo en, kaipaa en elämää. Kevyt kulkea on… Miten soi sävel ilmojen huilun, miten soi urut tuulien.
  13. Enkelit soittavat kellojaan, sua oottaa luokseen jo Luoja.
  14. Ethän kärsi kuin muut Sulle kukkivat puut Sulle lintuset laulavat. Saat kuulla enkelten lauleloita.
  15. Hauras hellä ihmissydän uupui mielin väsynein antoi hyvä päivä tietä kantoi kotiin eksyneen.
  16. Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä Hän pitää teistä huolen. 1. Piet. 5:7
  17. Herra on antanut meille elämän, Hänen kädessään on myös lähtömme hetki.
  18. Herra otti hänet turvahansa, varjelee häntä kuin silmäteräänsä. 5. Moos 32:10
  19. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja iänkaikkisesti.
  20. Herra, kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.
  21. Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät, kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
  22. Hiljaa siirrymme lepoon iäiseen, Luojan suloiseen suojelukseen.
  23. Hiljaisuuden äärellä, sä miksi käyt näin varhain. Ain sydämessäin sinusta, säilyy muisto parhain.
  24. Hyvä paimen rakastaa pientä, pientä karitsaa. Kantaa kunnes laskee sen, helmaan Isän taivaisen.
  25. Hyvän ihmisen muisto miten mieltä se lämmittää, miten aina sen soinnusta sieluun sävel pieni soimaan jää.
  26. Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
  27. Hän hoivan hellän antaa, tää Paimen turvainen.
  28. Hän, joka antaa surun antaa myös lohdutuksen.
  29. Hän sinne eeltä lähti mua siellä odottaa. On hellä johtotähti, lähemmäs Jumalaa.
  30. Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie.
  31. Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä kuin pakeneva varjo. Ps. 144:4
  32. Ihmiset niin vaiti kulkee, varjot on niin lempeät. Hiljaa uutimia sulkee kädet näkymättömät. Elina Vaara
  33. Ilta on tullut, Luojani, armias ole suojani.
  34. Ja Henki ikuinen taa tuonen virran kantaa, päin rauhan suurta rantaa vie pienen ihmisen. Martti Korpilahti
  35. Ja kerran tuskaa vailla hän herää uuteen elämään.
  36. Ja rauhan maa iankaikkinen kangastaa vastaan. Aleksis Kivi
  37. Jokainen päivä on yhtä lähellä ikuisuutta.
  38. Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä me kadotamme osan itsestämme, usein juuri parhaan osan.
  39. Jumala ei koskaan sulje ovea aukaisematta toista.
  40. Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. Ps. 73:26
  41. Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.
  42. Jumalan valtakunta on vanhurskautta ja rauhaa ja iloa pyhässä hengessä.
  43. Jäi jälkeesi kaipuu jäi sanaton suru.
  44. Jätti jäljen ihanan, kaaren kauniin, loistavan, lensi Jumalan syliin.
  45. Kahtaalle kulkee joka tie, jostain pois ja jotain liki vie.
  46. Kaikella on aikansa, mutta ihminen ei tunne Jumalan asettamia aikoja.
  47. Kaikella on päämääränsä ja lopulta kaikki on oleva valoa.
  48. Kaiken tänne jätän rikkaan kauniin maan. Nousen taivaan sineen ruskoon punertavaan.
  49. Kaikki elon siteet kerran katkeaa muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.
  50. Katso, niin kuin savi savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, sanoo Herra. Jer. 18:6
  51. Katsoi Herra ajan täyttyneen, kutsui luokseen väsyneen.
  52. Kauneinta on hämärtyessä illoin. Kaikki taivaan rakkaus on silloin kerääntynyt valoon tummuvaan.
  53. Kauniina nauhana vuosien päivät helminä jokainen muistoksi jäivät. Elämän päivien ketju on kallis, helmist’ en yhdenkään kadota sallis.
  54. Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.
  55. Kaunis on kuunnella kutsua Luojan, nukkua pois, kun jo uupunut on.
  56. Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen, me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
  57. Kevyesti kuin perhonen laskeutuu kukkaan, kevyesti laskeutui Luojan käsi ja pyyhki pois tuskan.
  58. Kotihin mielin, luokse Isän majan ja Isän sydämen, pois kuumeista höyrinästä ajan lepohon tyynehen.
  59. Kotiin kaukaiseen kaipuusi saa, tähtinen taivas tien viitoittaa.
  60. Kun kerran viimeisen suljen, nämä silmäni unista maan, yhä ylemmäs silloinko kuljen, yhä kauemmas nähdäkö saan. Yrjö Jylhä
  61. Kun loppuvat voimani kerran, uni ylleni valahtaa, se luona elämän Herran, iankaikkisen hengen saa. Helvi Huovinen
  62. Kun pitkän elämän elää saa voi rauhassa nukahtaa. Kun kaikki on valmista, tehty työ, on edessä rauhaisa yö.
  63. Kun suot mun jättää ajan, maisen majan, luokses kanna, luokses Jeesus tulla anna.
  64. Kätes voimakas turvaksi anna, kun uuvun nosta ja kanna, ikirauhaan vie.
  65. Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan.
  66. Lepoa ja rauhaa poisnukkuneelle.
  67. Levolle lasken Luojani, armias ole suojani.
  68. Löysit levon, rauhan ainaisen – Kodista Taivaan sylistä kaikkeuden.
  69. Luoja kauan valmisti viljaa vuosi vuodelta verkalleen. Nyt enkelit kypsän lyhteen vei elämän Herralleen.
  70. Luoja päättää päivistämme, tietää, tuntee elämämme. Antaa rauhan, levon suo, jokaisen hän kutsuu luo.
  71. Luona Herran hyvän, vapaana vaivoista, me saamme rauhan syvän.
  72. Ma katson kuinka tumma laine liittyy valkeaan. Käyn kerran niitten matkaan unhon virtaan harmajaan ja tuudittaudun tuollepuolen ajan. Aaro Hellaakoski
  73. Maan matkalta käyn kotiin – ilohon iäiseen.
  74. Me olemme niin kuin uni ja niin kuin ruoho maan joka aamulla puhkee kukkaan ja ehtoolla leikataan.
  75. Me siellä ymmärrämme Heramme hyvyyden ja täysin käsitämme tahtonsa syvyyden. Hän kuivaa kyyneleemme.
  76. Meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaassa, joka ei ole käsin tehty. 2. Kor. 5:1
  77. Meri tyyntyy, varjot pitenee, rauhan ranta lähenee – vene hiljaa satamaan saapuu.
  78. Minä soudan pois maailmasta uneen ja unheeseen ja tuskasta kuolemasta, minä soudan vapauteen.
  79. Minne meri ja taivas kantaa minne aalto ja tuuli käy siellä nouseva aurinko hohtaa ja sydämelles lempeän rauhan suo.
  80. Minun aikani on Sinun kädessäsi. Ps. 31:16
  81. Mitä tummempi taivas, sitä kirkkaammat tähdet. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumalaa.
  82. Mit’ elomme on, lyhyt hetki sielumme eloon verraten, kun ajast’ eroaa sen retki, taivasta tapaa siipi sen. Pär Lagerkvist
  83. Mua siipeis suojaan kätke, oi Jeesus Herrani.
  84. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.
  85. Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä.
  86. Niin hiljaa enkeli kulkua johti, elon virran valkeita rantoja kohti.
  87. Niin lähdit enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten.
  88. Niin lempeänä leviää hiljaisuus, niin säteilevänä taivaan avaruus.
  89. Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja, välillä taivaan ja maan.
  90. Niinkuin kukka, niinkuin suvi ruumihini lakastuvi, voitollasi kuolemasta, pelastat mun kauheasta kuolon vallan voittaja.
  91. Niin turvaisa on, Herra, Sun rauhaas nukahtaa.
  92. Nosta silmäsi, hiljaa syttyvät kaikki kirkkaat tähdet.
  93. Nuku hyvin, sydämissämme on asuntosi.
  94. Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää, lepää Jumalan kämmenellä.
  95. Nyt nukut ikiunta, rauhallista, tuskatonta.
  96. Näe, oi ihminen, ylitse rajan, aavista autuus vaeltajan.
  97. Näin aukee portti viimeinen valoon ja lauluun lintujen.
  98. Oi Herra, sä korkeaan kirkkautees, meidän uupunut rakkaamme vie.
  99. Oi jos nukkua saisin kerran kevät kukkien kätköhön sulosuojahan Suomen armaan alle miettivän männikön.
  100. Oi riemun rikkautta ylhäällä taivaassa, oi ihmekirkkautta, iloa ikuista.
  101. Olemme kaikki yhtä kaikki Jumalaa ja välillämme piste vain pieni. Aika jää!
  102. Olen hattara pilven ja kukkanen maan, olen lintunen sinisiipi. Mua kutsuu kerran enkelten maa, ah heihin mä varmaan liityn.
  103. Olen polkuni päässä, tuhansista erään ja niitä on täynnä maa. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa. Aila Meriluoto
  104. On aika silmät sulkea ja lepoon painaa pää. Herran käsi siunaava, sun otsallesi jää.
  105. On ajaton avaruus, arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.
  106. On hiljainen taivaan ranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.
  107. On Jumalan kädessä ihmisen tie Hän matkamme määrää ja perille vie.
  108. On kaikki Jumalaa: Kun haihdut tuuliin, taas mereen tuovat sinut tuulispäät.
  109. On kädessä kulku kohtalon. Tahtosi, Isä, tapahtukoon.
  110. On lähdön hetki saapuva, sen kaikki kohtaa kerran. Vaan milloin, millä tavalla, se tiedossa on Herran.
  111. On lempeä levon maa, unen kaarisilta sinne johdattaa.
  112. On luonain hän kun jätän tämän maan ja Isän kotiin mä muutan ihanaan.
  113. On päivä päättynyt, on tullut ilta. Uus’ kotiranta uneen kangastaa.
  114. On poissa kerran katoavainen maja ja poissa ajan tummuus, ajan raja ja tomun tahrat, painot raskaan maan. Mirjami Lähteenkorva
  115. On pursi irronnut maan laiturista, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
  116. On rauha taivaassa ikuinen, olo Luojan luona turvallinen.
  117. On siellä ikuinen kesän maa, sydän uupunut levätä saa.
  118. On taivaan riemu rikkaampi, tuhansin verroin kirkkaampi kuin aavistaa voimme.
  119. Onnellinen hän joka päänsä taitaa painaa iankaikkisen Isän syliin.
  120. Pitkä on päivien retki illan himmeyteen. Yksi on autuas hetki kivusta uupuneen; nukkua siintoon illan. Saima Harmaja
  121. Pois juoksee aika joutuisaan, me väistymme kuin varjo vaan. Mutt’ alla kaikkein vaiheitten on armos iänkaikkinen.
  122. Pois on tomu, öiset harsot. Nyt vast’ taivas aukeaa, valoon sielu vaeltaa.
  123. Pois päivä meiltä kulki, yö tumma helmaan sulki. Vaan valo kirkas, toinen, tuo armon aurinkoinen valaisee yönkin loistollaan.
  124. Poissa on tuska, ohi on arki ja työ, purjehdus on päättynyt. Vain lempeät mainingit rantaan lyö – Isän kotiin matkaaja palaa.
  125. Meri huokaa rantakiviin. Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon. On muuton aika.
  126. Päämme nyt painuu ja sydän on hiljaa, me nöyrrymme eessä Luojan.
  127. Päätyi pitkä kaari elon, väsynyt on saanut levon. Nuku unta rauhaisaa.
  128. Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset siunaa Herra.
  129. Rakas ystävä ei koskaan kuole. Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.
  130. Salattu on meiltä maisen matkan pää. Vastausta vaille kysymykset jää.
  131. Samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä samoin olette osalliset myös lohdutuksesta. 2. kor. 1:7
  132. Siellä on polut tasaiset astua. Siellä ei silmät voi kyyneliin kastua. Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot. Siellä on pehmeät nukkua kehdot.
  133. Silmät alas luotuna, ripsillä kyyneleet – suru ikimuistoinen etten mistään löydä lohdutuksen sanaa. Lassi Nummi
  134. Sinessä lintu liitää – pilviä tuuli tuo. Kera kaipausten – kiitosten siivin siirrymme Jumalan luo.
  135. Sinua, Herra, kiitän elämästäni, päivistä menneistä ja myöskin tästä. On kädessä kulku kohtalon. Tahtosi, Isä, tapahtukoon.
  136. Sinun käteesi minä uskon henkeni, Sinä, Herra, lunastat minut, Sinä uskollinen Jumala. Ps. 31:6
  137. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. 5. Moos. 33:27
  138. Soi hiljaa surun kannel. Niin pieni eessä Luojan, on täällä ihminen.
  139. Soi holvistossa sävel hiljainen, on matka päättynyt, on aika jäähyväisten.
  140. Soi temppelin kellot hiljaa. Elon Herra on niittänyt viljaa, surun tuonut on tullessaan.
  141. Sun suojassas, Jumala, mä olen aina turvassa. Yöllä sekä päivällä sä olet aina lähellä.
  142. Suojaavat siipes, Jeesus, mun päälleni levitä.
  143. Suru on se miten me muistamme ilon. Tummien puitten välistä pilkottaa auringon valaiseman merenselän kimaltavat kyyneleet.
  144. Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet.
  145. Sydän uupunut levon sai, valkeni ikuinen sunnuntai.
  146. Säveltä hiljaisuuden sanat ei häiritä saa. Kirkkaus ikuisuuden ihmistä koskettaa. Hilja Aaltonen
  147. Taa tähein täältä on matkan määränpää. Sylissä ikuisuuden, kaikk’ mainen häviää.
  148. Takana elämän tuuleet – eessä rauha – iäisyys.
  149. Tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan luo, joka sen antanutkin. Saarn. 12:7
  150. Täällä pohjan tähden alla on nyt kotomaamme, mutta tähtein tuolla puolen, toisen kodon saamme.
  151. Tämä varjojen maa, jää kauas taa, vihdoin väsynyt sydän levon saa.
  152. Täyttyi määrä päivien, joutui päivä iltaan. Kääntyi katse taivaan kaarisiltaan.
  153. Uupunut matkaaja rannalla himmeän maan astui aurinkolaivaan suureen valkeaan.
  154. Vaan ylitse kaikkien kyynelten tuhat muistoa meitä lohduttaa. Ne tallessa päivien menneiden – tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.
  155. Vain heille on annettu levonmaa, kuin kehto sen heitä keinuttaa, ikisuvista talviin, keväisiin ne haihtuvat vuosien kierroksiin.
  156. Vierellänsä kulkemaan sai hän parhaan oppaan, Herra kantaa hellin käsin hänet taivaan tarhaan.
  157. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään. Ps.23:2
  158. Voin aavistella rannan tuolla puolen, miss’ soluu venhe onnen valkamaan.
  159. Yks’ vaan on taivas, yks’ Jumala vaan, on jokaisella se sielussaan ja taivas on rauha täytetyn työ… Eino Leino
  160. Ylitse elämän, ohi kuoleman rajan, Jumala vienyt on vaeltajan.
  161. Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet; ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.